Kai Oka

Pierre Weil
já rauhan poulku

Pierre Weil on yksi aikamme suurista holistisista ajattelijoista, visionääreistä ja rauhanpalvelijoista.

Hän on syntynyt vuonna 1924 Strasbourgissa Ranskassa ja on koulutukseltaan psykologian tohtori ja pedagogi. Hän oli ensimmäinen psykologian tohtori Sorbonnen yliopistossa, joka väitteli transpersoonaalisen psykologian alueelta. Käytyään läpi pitkän ja vaikean elämänkoulun, hänen suuri haaveensa perustaa holistinen yhiopisto vihdoin toteutui Brasiliassa kahdeksankymmentä-luvun lopulla. Brasilian Kansainvälisen Holistisen Yliopiston puitteissa hän pystyi vihdoin panemaan käyttäntöön suuntaa näyttävän holistisen näkemyksensä rauhankoulutuksesta, joka on hiljattain saanut UNESCOn tunnustuksen ainutlaa-tuisuudestaan rauhankoulutuksen kentällä. Pierre Weil on julkaissut lukuisia kirjoja, joista tunnetuimmat ovat Le Sphinx - Modele et structure de l'homme (Sfinksi ihmisen mallina já struktuurina), L'Homme sans Frontieres (Ihminen ilman rajoja) sekä The Art of Living in Peace (Rauhassa elämisen taito).

LAPSUUDEN RISTIRADAT

Pierre Weilin henkilökohtaiset kokemukset ovat olleet keskeisellä sijalla polulla, joka on johdattanut hänet holistiseen maailmankatsomukseen ja rauhankoulutukseen. Kokemukset alkoivat hänen kohdalla varhain, koska hän oli syntynyt melkoisen konfliktikeskeiseen sukuun. Suvussa oli kolme uskontoa: katolinen, protestanttinen ja juutalainen. Tämän lisäksi Pierre Weilin syntymäpaikka, Strasbourg, on historiallisesti ollut saksalaisuuden ja ranskalaisuuden ristitulessa. Hänen sukunsa eri sukupolvet ovat olleet vuorotellen ranskalaista já saksalaista syntuperää. Kun Hitler alkoi valloittaa Eurooppaa, ranskalaissyntyinen Pierre Weil muutti pois kotiseudultaan Alsacesta, koska tiesti, että valloittajat eivät tulisi kysymään hakuausuvatko he olla ranskalaisia vai saksalaisia.

Pierre Weilin suhteellisuudentaju kehittyi näiden ristiriitaisten olosuhteiden ansiosta. "Suvussani jokainen uskontokunta puhui pahaa toisesta, asia joka auttoi minua ymmärtämään uskontojen suhteellisuuden. Ollessani kahdeksanvuotias halusin huvikseni serkkujeni kanssa perustaa protestanttisten juutalaisten katolilaisen yhdistyksen buddhalaisten muslimien puolesta. Tiedän tänään etten syntynyt sattumalta siihen perheeseen. Ymmärsin syntynyneeni kyseiseen tilanteeseen oppiakseni rauhan, oppiakseni kuinka päästä ulos konflikteista ja ymmärtääkseni konfliktin suhteellisuuden".

USKONNOT KUIN MARIONETTIPELEJÄ

Jo lukiolaisena Pierre Weil oli vahvasti taipuvainen uskonnolliseen skeptisismiin já agnostisuuteeen. Hänen äitinsä oli samalla antanut ymmärtää, että kaikki nämä uskonnot olivat jonkinlaisia "marionettipelejä". Weilin rauhanvakaumus kiteytyi lopullisesti Toisen Maailmansodan aikana, jolloin hän oli mukana Raskan vastarintaliikkeessä. Häntä pyydettiin kantamaan kivääriä, mutta sisäinen ääni pakotti hänet olemaan tekemättä sitä: pelkkä ajatus toisen tappamisesta oli hänelle sietämätön. Hän pääsikin lopulta Punaisen Ristin palvelukseen sairaanhoitajana, asia joka oli hänelle suuri helpotus.

VISIO
ELÄMÄNTEHTÄVÄSTÄ

Ollessaan vastarintaliikeessä Pierre Weil koki merkillisen väläyksen omasta tulevasta elämäntehtävästäan. "Minun toverini oliivat räjäyttämässä rautatiesiltaa. Muistan vision, tietynlaisen unikuvan, joka tuli minulle kävellessänioman ptkin niitä junaraiteita. Näin itseni johtamassa korkeakoululaitosta, jossa käytettiin parhaita já uusimpia menetelmiä rauhan asialla. Kahdeksantoistavuotiaana tämä kutsumus oli jo niin vahva, että päätion opiskella tämänsuuntaisia asioita".

Weil opiskeli pedagogiaa Jeaan piaget'n johdolla Geneven yliopistossa sekä psykologiaa Lyonin, Strasbourgin já Pariisin yliopistoissa, op opettajinaan mm. Pieron, Wallon ja André Rey. Myöhemmin hän opiskeli myös psykoterapiaa ja psykodraamaa Morenon johdolla sekä psykoanalyysiä wieniläisen igor Karluson kanssa. Kaikki nämä opinnot johdattivat Pierre Weilin hänen ensimmäuseen omaan länsimaiseen omaan synteesiin, jonka myötä avautui tähdenlennonomainen ura professorina, asiantuntijana já ´sykoterapeutitina. msinvnmseen synteeeen.

KRIISE MENESTYKSEN KESKELLÄ

Täytettyäni 33 vuotta, ajauduin kuitenkin olemassaoloani koskevaan kriisiin. Minulla oli kaikki: oma talo, huvilla, uina-allas, professuuri yliopistossa, johtajan posti latinalaisen Amerikan suurimman pankin henkilöstöjaostossa ja suunnattomasti tuloja. Olin todella menestynyt hyvin psykologina ja pedagogina, alin kysytty asiantuntija tv-ohjelmissa ja minulla oli best-seller kirjoja. Olin saavuttanut kaiken sen mitä vanhempani minulta olivat odottaneet. Kaikesta huolismatta olin täysin onneton. Elämäni oli pahasti jumissa. Olin psykologian tohtori, jonka tuli auttaa muita löytämään onni ,utta joka ei sitä edes itse ollut löytänyt."

VIIDEN VUODEN EPÄTIETOISUUS

Weillin 'totuuden hrtki' toi myös tullessaan vaikean avioeron já sairastumisen syöpään. Hänet leikattiin ja lääkärien lopullisen diagnoosin mukaan hän oli todennäköisesti selvinnyt taudista, mutta että hänen terveydentilaansa tulisi kuitenkin tarkkailla viiden vuoden ajan. Tänä aikana Pierre Weil ei todellakaan tiennyt tulisiko hänen elämänsä jatkumaan vai ei. Tämä koettelemus kuitenkin opetti hänelle, että elämänkriisi ei ole sinänsä paha asia, koska se myös antaa mahdollisuuden syvälliseen muutokseen. Weil joutui vastatusten elämän peruskysymysten kanssa jotka koskivat hänen tehtäväänsä já kutsumusta tällä maapallolla. Hän koki vahvasti, että jos kaikki olisi sikkaa sattumaa, niin itse elämällä ei olisi mitään tarkoitusta.. Lopulta, koska hän oli täysin epävarma oman elämänsä jatkuvuudesta, hä halusi myös tietää mitä sitä seuraisi.

POLUN LÖYTYMINEN

"Kun kysymykset on kerran kysytty niin vastaukset tulevat. Tämän olen oppinut. Vastaukset tulevat sattumalta silloin kun niitä vähiten odottaa. Minulle vastaukset tulivat joogan ja psykoanalyysin kautta. Psykoanalyysi auttoi minua tekemään idän ja lännen välisen synteesin - kaksikymmentä vuotta ennen UNESCOn ensiaskeleita tähän suuntaan - Venetsian Julistuksessa vuonna 1986. UNESCOn Julistuksessa todettin, että tiede ei voisi enää olla välinpitämätön osapuoli sen keksintöjen vastuuttomassa soveltamisessa. Aika oli kypsynyt tieteen, filosofian ja suurten kulttuuriperinteiden kohtaamiselle, sekä tieteen ja henkisyyden kohtaamiselle. Tämä oli myös oman työni suuntaus. Näinä aikoina aloin myös löytää rauhan polun.

Minulla oli itselläni ainutlaatuinen tilaisuus tutustua Pierre Weiliin ja hänen elämäntyöhönsä ollessani pari viikkoa hänen koulutuksessaan Pariisissa. Olin tullut seuraamaan hänen Art of Livingseminaareja sekä kouluttautumaan Art of Livmg in Peacekurssin opettajaksi. Itse koulutuspaikka sijaitsi entisessä nunnaluostarissa lähellä Pariisin Montparnasse - bulevardia, joka kauniine sisäpihoineen oli varsinainen keidas suukaupungin metelin já vilskeen keskellä. Pääsin nyös haastattelemaan Pierre Weillia yhtenä iltana kursin jälkeen. Haastatteluni tapahtui luostarin pienessä ranskalaistyylisessä salongissa lokakuisen ilta-auringon säteillessä huoneeseen. Pierre Weilin kirkas katse, vahva läsbäolo já myötätuntoinen olemus viestitti vahvasti, että tässä oli ihminen, jonka kohdalla sisäinen rauha, rakkaus ja viisaus ovat elettyä todellisuutta. Hän todella oli itse sitä mitä hän opettaa.

Kun havaitsemme olevamme meri, ymmärrämme että emme ole koskaan olleetkaan pelkkä aalto ja että kaikki on yhtä.

Kuinka päädyitte tähän synteesiin, joka on niin ainutlaatuinen rauhankoulutuksessa ja joka kulkee nimellä "Rauhassa elämisen taito"?

Tieni tähän synteesiin kuhki musten kautta joista olen jo kertonut. Akateemisesti, pedagogisesti já tieteellisesti tämä oli ettäin kokonaisvaltaista työtä. Mutta samalla tämä työ oli ensisijaisesti työtä itseni kanssa. Joogatyöskentely sitten johdatti minut kolmen vuoden ritriitille tiibetiläisten lamojen ohjauksessa. Tänä aikana pääsin syventämään itselläni jo ennestään olleita kokemuksia . Koin ritriitin aikana suuria valokokemuksia já kohtasin universaalin energian itsessäni, joiden kautta ymmärsin, että emme ole pelkästään fyysisiä vaan myös energeettisiä olentoja. Tämä oli erittäin merkittävä sisäinen löytö, jonka lopputuloksena pystyin sanomaan, että "tiedän" enkä pelkästään "usko". Tämän ritriitin jälkeen Brasilian kaupungin kuvernööri tarjosi minulle Rauhankaupungin Säätiön pääjohtajan viran. Kuvernööri pyysi minua myöhemmin perustamaan Brasilian Kansainvälisen Holistisen Yliopiston Rauhankaupungin Säätiön puitteissa, joka nykyään tunnetaan lyhennelmällä UNIPAZ. Ensisijainen haasteeni oli näin ollen luoda uusi yliopisto, joka palvelisi rauhan asiaa käyttämällä hyväkseni kaikkea mitä olin polkuni varrella oppinut itsestäni sekä länsimaisilta että itämaisilta opettajiltani. Tämä mahdollisti myös sen, että pystyin toteuttamaan sen idän ja lännen synteesin, jota olin jo pitkään työstänyt. Rakensin täten teoreettisen malin, joka selittää sekä alkuperäisen syyn ja prosessin, jonka kautta elämä planeetallamme tuhoutuu ja toisaalta kuinka tältä kehityskululta vältyttäisiin rauhankouhutuksella. Kutsumme tätä teoriaa Brasilian Kansainvälisen Holistisen Yliopiston perusteoriaksi (fundamental theory) ja sovellamme sitä kaikilla meidän pedagogian osaalueilla. Työskentelemme ihmisten tietoisuuden herättämiseksi seminaarien, luentojen ja konferenssien välityksellä. "Rauhassa elämisen eaito" - seminaari on hyvä esimerkki tämäntyyppisistä seminaareista. Olen myös kirjoittanut samannimisen kirjan, jonka UNESCO aikoinaan julkaisi ranskaksi ja englanniksi ja joka on nykyään saatavissa kuudella eri kielellä.

Yliopiston perusteoria lähtee siitä, että materia, elämä ja informaatio ovat kaikki lähtöisin äärettömästä, potentiaalisesta tilasta, joka on näennäisesti "tyhja" mutta todellisuudessa valon läpäisemä. Materia, elämä já informaatio ovat myös suurten tieteenhaarojen vastineita. Materia vastaa fyysisiä tieteiä, elämä biologisia tieteitä já informaatio kulttuuritieteitä já informatiikka. Edellämainittu perusteoria on ,myös meidän praktiikan, eli "Rauhassa elämisen taito" - rauhankoulutuksen lähtökohta.

Ketkä ovat Teille tärkeimmät edelläkävijät tällä alalla já miksi?

Tämä koskettaa toista näkökohtaa, nimittäm ns. paradigma-muutosta tieteissä, jota käsittelin kirjassa Rauhassa elämisen taito (The Art of Living in Peace, Findhorn Press). Tämä paradigma-muutos on seurausta sekä kvanttifysiikan uusista havainnoista että transpersonaalisen psykologian kehityksestä. Transpersoonaalinen psykologia osoittaa meille, että havaitsemamme maailma ei ole sama kuin todellinen maailma. Newtonin ja Descartes'in ajoista lähtien ihmiset ovat yleisesti hyväksyneet kovan ja materialistisen tavan havaita ja nähdä maailmaa. Tämä vanha newtonilais-kartesiolainen paradigma on vähitellen ymmärretty olevan rajoittuneempi maailmankatsomus kvanttifysiikan ja transpersoonaalisen psykologian näkökulmista, jotka ovat näyttäneet meille, että kaikki, myós materia mukaanluettuna, on energiaa. Tämän ymmärryksen kautta voimme tulla tietoiseksi transparenssista tai ei-dualistisesta tavasta kokea maailma.

Voisitteko sanoa jotakin itämaisten henkisten perinteiden ja harjoitusten vaikutuksesta polullanne?

Niillä on ollut perustavanlaatuinen vaikutus, koska nämä opetukset ja harjoitukset eivät toimi pelkästään älyllisellä tasolla, vaan myös psykofysiologisella ja kosmologisella tasolla. Näiden menetelmien ja harjoitusten kautta voimme saada yhteyden kosmoksen energiaan. Esimerkiksi kun hengitämme, emme voi sanoa, että "minä hengitän". Tämä tapahtuu kosmisen voiman kauta, joka on ylivoimainem minuun nähden. Sama koskee sydämen Iyöntejä. Tällaiset hyvin yksinkertaiset kokemukset ovat myös kosmisia já energeettisiä kokemuksia, joihin meidän yhteiskunnasa yleensä suhtaudutaan varsin väheksyvästi. Niiden tärkeys on kuitenkin kautta aikojen ymmärretty yoga- perinteessä, Tiibetin buddhalaisuudessa, taolaisuudessa (T'ai ji ja Tao Te Ching mukaanluettuna) ja japanilaisissa rauhanomaisissa budo-lajeissa kuten judo ja aikido.

Mitkä ovat kokemuksenne Rauhassa Elämisen Taidon opettajana eri maissa?

Ensimmäiseksi haluaisin korostaa, että itse ihminen on sama kaikkialla. Hänessä on sekä hävittäviä voimia jotka tuhoavat planeettaamme, mutta myös hyviä voimia kuten rakkaus, ilo, myötätunto ja tasapuolisuus, jotka ovat luonteeltaan universaaleja sekä välttämättömiä elämän säilymisen ja uusiutumisen kannalta. Sen minkä olemme oppineet on se, että rauhassa elämisen taito täytyy sisäistää suhteessa omaan itseensä, suhteessa muihin ja suhteessa luontoon. Meidän tulee herättää sisäinen ekologiamme, yhteiskunnallinen ekologia sekä harmoninen suhde ympäristöön. Toisin sanoen meidän täytyy kehittyä ulos rajoitetusta egosentrisesta tietoisuudesta laajempaan sosiosentriseen tietoisuuteen ja siitä edelleen geosentriseen (planetaariseen) tietoisuuteen ja lopuksi kosmiseen tietoisuuteen. Olemme aaltoja, jotka ovat unohtaneet olevansa merta. Jooga ja muut menetelmät herättävät meidät tietoisuuteen siitä että olemme merta. Kun havaitsemme olevamme meri, ymmärrämme että emme ole koskaan olleetkaan pelkkä aalto ja että kaikki on yhtä.

Ei liene pelkkää sattumaa, että holistinen liike on niin voimakas nimenomaan brasiliassa?

Ei ole sattumaa koska Brasili on holistinen maa. Erirodut já kulttuurit, jotka teoriassa eivät tule toimeen keskenään, pystyvät kuitenkin Brasiliassa elämään sulassa sovussa kuten esimerkiksi juutailaiset já arabit, kiinalaiset já japanilaiser saksalaiser jaranskalaiset, puhumattkaan portugalilaista já intiaanesist. Kaikki tulevat hyvin toimeen keskenään. Brasihiassa todella vallitsee rauhan kulttuuri. Itse asiassa Kansainvälinen Rauhankulttuurin Vuosi on nyt ovella. Se on YK:n jäsenmaitten yksimielinen rauhan julistus ja sitä tulee seuraamaan Rauhankulttuurin Vuosikymmen. Tämän johdosta rauhankoulutus tulee lähitulevaisuudessa olemaan hyvin keskeisellä sijalla. Tämä selittänee myös sen, miksi yliopistomme toiminta on levittäytynyt eri maihin kuten Portugaliin, Ranskaan ja arabien asuttamaan osaan Israelia, jossa monikulttuurillinen oppilaitos on nyt suunnitteilla.

Onko uusi tietoisuus syntymässä maailmaan?

Sanoisin pikemminkin, että ikivanha aänkaikkinen tietoisuus, joka on meissä kai kissa - rakkaus ja viisaus - on räjähtämässä esille monissa ihmisissä, jotka eivät enää jaksa elää rajoitetuissa ja tukahduttavissa, tuhoon johtavissa olosuhteissa. Qn absoluuttisen tärkeätä, että tämä uusi ja ikivanha tietoisuus herää uudestaan ja leviää kaikkialle yhteiskuntaan.

Miten näette nykytilanteen?

Olen juuri julkaissut kirjan nimeltä Merkityksen (Le changement du Sens et le Sens du Changement0, jossa alleviivaan, että tämä nykyinen kriisi. Nuoriso on menettänyt elämäntarkoituksensa. Vanhemmat eivät ole pystyneet siirtämään tätä lapsilleen, koska se puuttuu heiltä itseltäänkin. Elämäntarkoitus oli usein aikaisemmin kanavoitu pakolla ja alistavasti uskontojen kautta. Ihmiskunnan asteittainen etääntyminen uskonnosta on toisaalta saanut aikaiseksi sen, että ihmiskunta on putoamassa vaaraliseen tyhjiöön, jota voidaan kutsua merkityksen tyhjiöksi. Täytynee löytää uudestaan se merkitys, josta muodostui eri uskontojen ja henkisten perinteiden perusta. Tämä merkitys tulisi kommunikoida suorasti, lempeästi ja rakkaudellisesti, jotta nuoret ja heidän opettajansa ymmärtäisivät elämän syvemmän tarkoituksen. En ole profeetta, mutta olen myös tietoinen sätä työstä mikä on nykyään tekeillä, jotta kokonaisvaltaisen muutoksen eri tekijät - yksilölliset, sosiaaliset, kulttuuriset, taloudelliset ja ekobogiset - voisivat toimia yhdessä.

Mitkä ovat suurimmat esteet siinä tiedostamisen prosessissa, jota Rauhassa Elämisen Taito - seminaari edustaa?

On kolmentyyppistä estettä: yksilölliset eli meidän sisäiset esteet, sosiaaliset esteet sekä ne esteet, jotka liittyvät suhteeseemme ympäristöön. Yksilölliset esteet liiättyvät siihen harhaluuloon, jota olen kutsunut kaksinaisuuden (dualismin) harhaksi, nimittäin illuusio, että olisimme erillisiä toisistamme ja maailmasta. Tämä illuusio johtanee väistämättä siihen, että tarraudumme kaikkeen mikä tuottaa meille mielihyvää ja torjumme kaiken, joka tuottaa meille kärsimystä tai josta emme pidä. Olemme täten koko ajan kiintymyksen ja torjunnan ristitulessa ja näin ollen emme pysty kokemaan todellista onnea. Tilanne on varsinainen noidankehä, josta emme pääse ulos ennen kuin oivallamme syvällisesti kaksinaisuuden illuusion tuottaman kärsimyksen.

Yhteiskunnallisella tasolla nämä edellä mainitut esteet ovat kulttuurisidonnaisia esteitä kuten ajatus, että on olemassa niin sanottu oikeutettu sota. Kaikki sotiminen pitäisi itse asiassa nähdä lainvastaisena toimintana. Elämme myös kilpailukeskeisessä yhteiskunnassa. Tämä taloudellinen kilpailu väistämättä johtaa konflikteihin, sotiin ja hyperkulutukseen. Hyperkulutus taas vääristää suhdettamme ympäristöön siinä määrin, että itse elämä planeetallamme on uhattuna. Käyttäydymme ikään kuin olisimme planeettamme herroja sen sijaan että näkisimme tekojemme todelliset vaikutukset. Tämä on jonknlaista kollektiivista sokeutta.

Kysyisin vielä lopuksi, onko teillä mitään viestiä Suomen rauhantyöntekijöille?

En tunne Suomea, mutta haluaisin kyllä tutustua maahanne. Uskon, että suomalaiset rauhantyöntekijät työskentelevät rakkauden ja viisauden puolesta niin kuin rauhantyöntekijät muuallakin maailmassa. Keskeinen viesti jonka haluaisin välittää ja joka perustuu myös omaan kokemukseeni on se, että emme pysty toimimaan rauhan välittäjinä ellemme ole löytäneet sisäistä rauhaa. Olen tämän haastattelun aikana korostnut nimenomaan sitä tiedostamisprosessia, joka johtaa tämän sisäisen rauhan saavuttamiseen.

Kai

PS. Kailla on kurssi Vihdin Vähäkylässä, josta lisää ilmoitussivuilla.
Kai Oka on akateemiselta koulutukseltaan viestintäopin maisteri já on viettänyt suurumman osan elämäänsä ulkomailla. Hän on syntynyt Berliinissä, aloittanut koulunkäynnin Brysselissä já valmistunut ylioppilaaksi já maisteriksi Montrealissa, Kanadassa. Hän on työskennellyt yliopistoopettajana, tutkijana já kielenkääntäjänä ja on äskettäin valmistunut jooga-opettajaksi sekä Art of Living in Peace-kouluttajaksi. Kai.oka@pp.inet.fi